31. elo, 2019

Menneen kesän asioita

Kari ja Samuli Alosen Pykälistö yllätti kertakaikkiaan. Valtava työteliäisyys, joka mahdollistaa/pakottaa tietynlaiseen virkistävään epätasaisuuteen ja sekameteliin, näkyy mainiosti junavaunuihin kootuissa näyttelyissä. Isän ja pojan erot tekijöinä ja taiteilijoina erottuvat selkeästi Karin ottaessa jyrkemmin kantaa, kun taas Samuli kohtaa taiteellaan maailman pehmeämmin. Kyllä kivestä ja metallista työstetyistä teoksista voi pehmeyttäkin löytää. Karin huoneentaulut ovat iskevyydessään suurta satiiria jossain Erno Paasilinnan viitoittamissa maisemissa.

Palefacen vinyyli-ep Isi käskee näyttää nuoremmille (ja usein suuren suosion saavuttaneille) tekstintekijöille ja räppäreille kaapin paikan. Sir Pale juurille palatessaan ikääänkuin keksii pyörän uudestaan, ja jotenkin se vain tuntuu nyt varsin tarpeelliselta.

Moisesta sillisalaatista, jollainen Quentin Tarantinon Once Upon a Time in Hollywood-leffa on, ei kokonaista teosta voi saada aikaiseksi kukaan muu kuin Tarantino. Kolmen ensimmäisensä ja tähän asti ylittämättömän elokuvansa jälkeen leffa on Tarantinon paras. No Django Unchained oli kyllä hyvä. Mutta Tarantinon turha ja ylikorostettu goreilu aina enemmänkin ällöttää.

Korpilahden Höyry-Gallerian kesätilasta ja Päivi Hintsasen näyttelystä matkaan lähti myös yksi taulu, mikä on köyhälle perin harvinaista. Mutta tässäpä näyttely, missä huumori, taiteen tekemisen korkea laatu ja hinta ennennäkemättömällä tavalla kohtaavat. Näyttely on pystyssä syyskuun loppuun, ja se kannattaa nähdä. Siellä voi vaikka aloittaa taiteenhankkimisen harrastuksen.

Höyryn elokuun päärakennuksen Panu Koskimiehen ja Mika Rautsaaren keraamiikkaa ja puuta yhdistävä näyttelykin ilahdutti. Pitänee pistäytyä syksymmällä Panun pajassa kauppoja hieromassa...

Ja on tämä juhlaa parempi ja juhlava arki, johon työnteon lisäksi kuuluu normaali perheellisen elo. Pihoja on valmistunut kesän mittaan useita, ja ensimmäistä kertaa olen jaksanut ohessa myös vähän kirjoitella, viedä pariakin tulevaa kirjaa pikkuhiljaa eteenpäin. Olennaiselta osin arjen juhlaan kuuluvat tietenkin viikonloppuaamujen pitkät metsälenkit koiran kanssa, saunaillat parhaimmillaan parin päivän välein. Ja illat kirjojen kimpussa, kunnes uni pakottaa lopettamaan. Kovin on mukavaa lukea kolmea tai neljää kirjaa lomittain, jotain pidempää proosaa, runoa ja faktapohjaista. Kauhean kätevää tilailla pinkkakaupalla kirjoja mäen alle kerran viikossa parkkeeraavaan kirjastoautoon.

P.S. Yuichiro Saton suurikokoiset lyijykynällä, hiilellä ja grafiittipigmentillä valmistetut puu- ja maisemakuvat lyövät ällikällä aina vaan. Jotenkin niiden äärellä saavuttaa metsästä jopa enemmän kuin jos olisi itse siellä.